Standardeissa asetetaan tuotteille, palveluille, prosesseille tai järjestelmille vaatimuksia, jotka on esitetty asiakirjassa. Standardeilla on näin ollen tärkeä tehtävä tavaroiden vaihdossa, teollisuudenaloilla ja esimerkiksi laadun ja ympäristönsuojelun hallinnassa. Tällaisten asiakirjojen avulla kauppakumppanit voivat viitata yhteisiin standardeihin tavaroiden vaihdossa. Tuotteista ja palveluista tulee vertailukelpoisempia ja turvallisempia, koska ne voidaan sertifioida standardin perusteella.

Mikä on DIN EN ISO -standardi?

Kyseessä on kansallinen standardi, jota käytetään ensisijaisesti Saksassa tai joka on julkaistu kansainvälisen standardin valmistelun yhteydessä. DIN-standardeja julkaisee Berliinissä sijaitseva Saksan standardointilaitos (DIN ). Jos asiakirjassa on standardin lyhenne "DIN EN", se on eurooppalaisen standardin (EN) saksankielinen muunnos, jonka kaikki eurooppalaisen standardointijärjestön (CEN) jäsenet hyväksyvät.

Jos asiakirjan numeron edessä on "DIN EN ISO", se vastaa Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) maailmanlaajuisesti sovellettavaa asiakirjaa. Esimerkkejä ovat DIN EN ISO 14001 ympäristöjärjestelmälle tai DIN EN ISO 50001 energianhallintajärjestelmälle. Jos ISO-standardi hyväksytään muuttamattomana kansallisena standardina, se on DIN ISO -standardi, esimerkiksi tietoturvaa koskeva DIN ISO 27001.

Usein niiden soveltaminen on vain suositus ja niiden käyttö perustuu vapaaehtoisuuteen. Näin on esimerkiksi laadunhallintajärjestelmän käyttöönottoa ja sertifiointia koskevan ISO 9001 -standardin kohdalla. Vapaaehtoisuutta voidaan kuitenkin jossain määrin rajoittaa, jos vastaava sertifikaatti on liikesuhteen edellytys. On kuitenkin myös aloja, joilla lainsäätäjä tai viranomaiset asettavat standardien soveltamisen pakolliseksi, kuten esimerkiksi paloturvallisuusmääräysten noudattaminen Saksassa. Tällöin on kyse DIN 14095 -standardista, jossa asetetaan vaatimukset rakennusten palosuunnitelmille.

Miten standardi luodaan?

Periaatteessa kuka tahansa voi tehdä aloitteen tai hakea standardia. Useimmiten hakemuksen tekevät kuitenkin yhdistykset tai yritykset. Ennen kuin standardi on julkaistu ja voimassa, siitä kuitenkin keskustellaan ammattiyhteisössä, ja asiantuntijat voivat testata sen toimivuutta.

Saksalaisen DIN-asiakirjan julkaisemisen tie voi olla seuraavanlainen:

  1. Standardin käynnistäminen
    Standardisointiehdotus jätetään ja esitetään käsiteltäväksi jollekin DIN:n 3600 komiteasta.
  2. Ensimmäinen luonnos ja keskustelu
    Komitea laatii ensimmäisen luonnoksen, josta kaikkien asiantuntijoiden on päästävä yhteisymmärrykseen. Sisällöstä käydään julkinen keskustelu. Yrityksillä ja kuluttajilla on mahdollisuus osallistua asiantuntijoina asianomaisten komiteoiden toimintaan. Jotta kustannukset pysyisivät mahdollisimman alhaisina, yleensä yhdistykset lähettävät edustajia komiteoihin. Tämä tarkoittaa, että jokaisen yrityksen ei tarvitse lähettää asiantuntijaa erikseen.
  3. Luonnoksen julkaiseminen
    Kun luonnokset on asetettu asiantuntijayleisön saataville, alkaa kahdesta neljään kuukautta kestävä ajanjakso. Tänä aikana luonnoksesta voi esittää huomautuksia tai kritiikkiä. Kommentit käydään läpi, ja jos muita huomautuksia ei ole, asiakirja julkaistaan.


Viimeistään viiden vuoden kuluttua suoritetaan tarkistus, jossa selvitetään, vastaako standardin sisältö edelleen nykyistä tekniikan tasoa (esim. tekniikkaa). Jos mukauttamistarvetta ei ole, asiakirja pysyy voimassa seuraavaan tarkistukseen asti. Jos uudelleentarkastelu osoittaa, että standardi ei ole nykyisessä muodossaan enää riittävän käyttökelpoinen, asiakirjaa joko tarkistetaan tai se mahdollisesti peruutetaan.

Miten DIN EN ISO -standardi rakentuu?

Saksassa standardin rakenteesta ja myös sen suunnittelusta säädetään itse standardissa, nimittäin DIN 820:ssä, jossa säädetään kaikista standardointityön periaatteista.

Johtamisjärjestelmästandardeja koskee myös yhtenäinen perusrakenne, jossa on identtinen ydinsisältö ja ydintermit, niin sanottu High Level Structure (HLS). ISO otti sen käyttöön vuonna 2012 parantaakseen erilaisten, aihekohtaisten standardivaatimusten yhdenmukaistamista ja helpottaakseen integrointia jo olemassa olevaan (integroituun) johtamisjärjestelmään.

Uudempien asiakirjojen sisältö on yleensä rakenteeltaan identtinen. Vaatimusosion lukujen määrä määräytyy aiheen tarpeiden mukaan. Standardissa voi olla yksi tai useampia liitteitä, jotka ovat luonteeltaan joko normatiivisia tai informatiivisia. Esimerkkinä tunnetun laadunhallintastandardin ISO 9001 rakenne:

(kansallinen) Esipuhe
0. Johdanto
1. Soveltamisala
2. Normatiiviset viittaukset
3. Termit (viittaus ISO 9000:2015:een)
Luvut 4-10 - Vaatimusosa, PDCA-syklin soveltaminen:
4. Organisaation konteksti
5. Organisaation toimintaympäristö. Johtaminen
6. Suunnittelu
7. Tuki
8. Toiminta
9. Suorituksen arviointi
10. Parantaminen
Lisäys A (informatiivinen)
Lisäys B (informatiivinen)
Viitteet

Miten standardit tunnistetaan?

Kaikki julkaistut standardit luokitellaan yhteen tai useampaan sääntökokonaisuuteen, esim. DIN, DIN EN, DIN EN ISO jne., yleensä kustantajan lyhenteen perusteella. Lisäksi on olemassa asiakirjan tunnusnumero, esim. kaikki suuret, sertifioitavissa olevat johtamisjärjestelmiä koskevat ISO-standardit päättyvät numeroon 01: 9001, 14001, 45001, 50001, 27001 jne. Osastandardiin viitataan asiakirjanumeroon liitetyllä väliviivalla ja yksittäisten osien yksilöivällä numerolla, esim. DIN 820-1 (Standardointityö - Osa 1: Periaatteet).

Riippuen siitä, kuinka yksityiskohtainen standardimerkintä halutaan tehdä, voidaan ilmoittaa myös julkaisupäivä. Tätä varten asiakirjan numeroon lisätään kaksoispiste ilman välilyöntiä, jota seuraa suoraan nelinumeroinen julkaisuvuosi, väliviiva ja kaksinumeroinen julkaisukuukausi. Luonnosten tai alustavien painosten merkitsemistä varten on olemassa lisämerkintäsääntöjä.

Hyvä tietää

Saksassa on nykyään yli 34 000 DIN-standardia. Ne kaikki on julkaissut Beuth Verlag -kustantamo. Suuri osa kuluttajien päivittäin käyttämistä tuotteista on siis standardisoitu - ruuveista koululaukkuihin. Standardeja on myös johtamisjärjestelmiä tai kestävyysnäkökohtien noudattamista varten. DIN:n mukaan paikallistalous hyötyy standardeista noin 17 miljardin euron edestä vuodessa.

Yksi Saksan tunnetuimmista standardeista on paperin DIN A4-formaatti. Se kehitettiin jo vuonna 1922 osana DIN A-sarjaa ja vahvistettiin DIN 476 -standardissa (nykyään A-sarja sisältyy DIN EN ISO 216 -standardiin). Standardi takaa, että kaikki asiakirjat ja kirjoituspaperit ovat yhdenmukaisen kokoisia ja että niitä voidaan käyttää ongelmitta kaikissa tulostimissa ja mapeissa.

dqs-empfang-r-suehring
Loading...

Expertise and Trust

Olemme yli 35 vuoden ajan pitäneet kiinni siitä, keitä olemme ja mitä teemme: Olemme auditointien ja sertifioinnin asiantuntija - prosessien ja johtamisjärjestelmien osalta.

Kirjoittaja
Ute Droege

DQS expert for quality management systems, long-time auditor and experienced trainer for ISO 9001.

Loading...