Tulevaisuudessa yritysten on raportoitava aiempaa kattavammin liiketoimintansa vaikutuksista ja riskeistä. Niitä voidaan rangaista, jos ne eivät noudata niihin liittyviä due diligence -vaatimuksia. Mitä yritysten pitäisi jo nyt tehdä pysyäkseen houkuttelevana liikekumppanina.

Loading...

Miten yritykset voivat hallita kestävyysriskejään

Michael Wiedmann (Norton Rose Fulbright) ja Frank Graichen (DQS GmbH).

Yli 20 vuotta sitten ensimmäiset yritykset liittyivät YK:n Global Compact -aloitteeseen [1]. Tällä välin se on maailman suurin ja tärkein vastuullisen yritysjohtamisen aloite. YK:n Global Compact -aloitteen visio on osallistava ja kestävä maailmantalous, joka perustuu sen kymmeneen yleismaailmalliseen periaatteeseen. Liittymällä mukaan yritykset sitoutuvat noudattamaan näitä kymmentä periaatetta ja raportoimaan vuosittain edistymisestä ja ongelmista periaatteiden toteuttamisessa. Koska raportit perustuvat vapaaehtoiseen itsestään ilmoittamiseen eikä niitä tarkisteta, raportoinnin vakavuus on kyseenalaistettu.

Vuonna 2011 YK:n ihmisoikeusneuvosto [2] hyväksyi yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet [3], joilla jäsenvaltiot velvoitettiin sisällyttämään ihmisoikeuksien kunnioittaminen yritysten toimitusketjuissa lakiin ja osoittamaan pakollisella raportoinnilla, miten ne täyttävät nämä velvoitteet.

Toimintasuunnitelmia 23 maassa maailmanlaajuisesti

Ohjaavat periaatteet ovat lähtökohtana useille laeille eri puolilla maailmaa, joissa lainsäätäjät ovat vaatineet yrityksiä raportoimaan ihmisoikeusloukkauksista toimitusketjuissaan. Ensimmäinen tällainen laki oli Kalifornian Transparency in Supply Chains Act vuonna 2012 [4], joka puolestaan toimi pohjana Yhdistyneen kuningaskunnan Modern Slavery Actille vuonna 2015 [5].

Päivitys: Uutta kehitystä toimitusketjuja koskevassa lainsäädännössä.

Perjantaina 12.2.2021 Saksan hallitus sopi sittenkin keskeisistä kohdista toimitusketjulakia varten, jota on tarkoitus soveltaa 1.1.2023. Kuten saksalainen uutisohjelma tagesschau.de 12.2.2021 kertoi, kolme asianomaista ministeriötä oli "saavuttanut läpimurron pitkässä kiistassa, joka koski ihmisoikeus- ja ympäristönormien noudattamista koskevaa toimitusketjulakia".

DQS:n blogi julkaisee pian artikkelin lain suunnitellusta soveltamisalasta ja sen vaikutuksista yritysten sosiaaliseen vastuuseen toimitusketjussa.

Samaan aikaan sekä Yhdistyneet kansakunnat [6] että EU [7] kehottivat jäseniään hyväksymään kansallisia toimintasuunnitelmia (NAP) [8 ] ohjaavien periaatteiden täytäntöönpanemiseksi. Tähän kehotukseen on vastannut 23 maata ympäri maailmaa, jotka ovat laatineet toimintasuunnitelmia, joissa on erityisiä kehotuksia paikallisille yrityksille [9]. Kansainvälisesti toimivien saksalaisten yritysten on näin ollen noudatettava paitsi Saksan hallituksen kansallista toimintasuunnitelmaa myös tarvittaessa niiden maiden kansallisia toimintasuunnitelmia, joissa niillä on tytäryhtiöitä.

Vaikka ensimmäiset lait ja niistä johtuvat velvoitteet olivat vielä suhteellisen vähän yrityksiä sitovia, viime vuosina on annettu lisää kansallisia lakeja, Ranskassa vuonna 2017 [10] ja Alankomaissa vuonna 2019 [11], joissa yrityksille asetetaan raportointivelvoitteiden lisäksi myös due diligence -velvoitteita, joiden noudattamatta jättämisestä voidaan määrätä seuraamuksia.

Raportointivelvoitteita laajennetaan

Myös EU:ssa ollaan ajattelemassa samoilla linjoilla. Vuonna 2014 annettua yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa direktiiviä [12 ], joka velvoittaa yli 6 000 yritystä eri puolilla Eurooppaa raportoimaan myös kestävään kehitykseen liittyvistä toimistaan, on tarkistettu helmikuusta 2020 lähtien osana kuulemista. On odotettavissa, että raportointivelvoite laajennetaan tulevaisuudessa koskemaan useampia yrityksiä ja että sitä täsmennetään huomattavasti. Tämä tarkoittaa sitä, että yritykset saavat tavarantoimittajansa toimittamaan vaaditut tiedot entistä enemmän.

EU:n oikeusasioista vastaava komissaari Didier Reynders on ilmoittanut, että vuonna 2021 tulee voimaan eurooppalainen toimitusketjua koskeva laki ihmisoikeuksien ja ympäristönsuojelunormien noudattamisesta [13]. Tällaisen toimitusketjua koskevan lain hyväksymisen myötä yritysten on todennäköisesti osoitettava, että ne ovat tehneet kokonsa ja syy-yhteytensä edellyttämällä tavalla sen verran, mikä on niiden koon ja syy-yhteyden mukaista niiden osuuden kannalta, jotta ihmisoikeusloukkauksia tai ympäristövahinkoja voidaan ehkäistä tai lieventää. Jos ne eivät pysty osoittamaan riskianalyysia ja riskien välttämiseen tai vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden toteuttamista, niille voidaan todennäköisesti määrätä seuraamuksia.

Nämä EU:n lainsäädäntösuunnitelmat sisältyvät joulukuussa 2019 esiteltyyn EU:n komission "Green Deal" -suunnitelmaan, jonka tavoitteena on saada Eurooppa kasvamaan ilmastoneutraalisti. Tämä edellyttää talouden ja toimitusketjujen muutosta, mukaan lukien kestävän rahoituksen kehittäminen [14].

Kestävä rahoitus

Rahoituksen muuttaminen tarkoittaa, että EU kannustaa yrityksiä keskittymään pitkän aikavälin tavoitteisiin ja kestävään kehitykseen liittyviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Tämä tarkoittaa, että ilmasto- ja ympäristöriskejä on hallittava täysimääräisesti ja ne on sisällytettävä liiketoimintapohdintoihin, ja sosiaaliset riskit, kuten ihmisoikeusrikkomukset rajat ylittävissä toimitusketjuissa, on otettava asianmukaisesti huomioon [15].

Ensimmäisenä askeleena tällä tiellä EU on ottanut käyttöön luokittelujärjestelmän kestäville ja ilmastoystävällisille investoinneille - "taksonomian" [16]. Tulevaisuudessa investointeihin myönnettävien lainojen edulliset korot riippuvat myös siitä, missä määrin investoinnit eivät suoraan tai välillisesti vaikuta haitallisesti ihmisiin, ilmastoon ja ympäristöön.

Velvoitteiden luettelo laajenee

Yritysten on siis oltava valmiita raportoimaan aiempaa kattavammin liiketoimintansa, liikesuhteidensa sekä tuotteidensa ja palveluidensa vaikutuksista ja riskeistä [17] ja joutumaan seuraamusten kohteeksi, jos niihin liittyviä huolellisuusvelvoitteita ei noudateta. Joko nämä oikeudelliset velvoitteet koskevat niitä suoraan tai niiden liikekumppanit siirtävät nämä velvoitteet yhä useammin niille.

Yritysten olisikin jo nyt ryhdyttävä tarkastelemaan koko arvoketjuaan kestävyysriskien varalta, vältettävä niitä tai ainakin vähennettävä niitä merkittävästi (keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä), jotta ne pysyisivät houkuttelevina liikekumppaneina tai jotta ne eivät kärsisi haitallisista vaikutuksista tulevassa rahoituksessa.

Johtamisjärjestelmät toimivat suojakaiteina

Suositus keskittyä kestävyysriskeihin herättää nyt mielenkiintoisen kysymyksen siitä, missä määrin nykyiset johtamisjärjestelmät soveltuvat tukemaan yrityksiä tällaisissa riskianalyyseissä, ja mitä kosketuspintoja esimerkiksi ISO 9001-, ISO 14001- tai ISO 45001 -standardeissa voisi olla.

ISOn perusrakenne (High-Level-Structure, HLS), joka otettiin käyttöön jo vuosia sitten, on osoittautunut tässä suhteessa hyödylliseksi. Se on johtanut siihen, että kaikilla johtamisjärjestelmästandardeilla on samanlainen rakenne, ne asettavat pitkälti samanlaisia vaatimuksia kunkin aihealueen osalta ja käyttävät yhdenmukaista terminologiaa.

Asianomaisten osapuolten osallistuminen

Jäljempänä käsitellään erityisesti yritysten yhteiskuntavastuun ja aiheiden "organisaation konteksti ja sidosryhmät", "(laatu-/ympäristö)politiikka" ja "sitoviin sitoumuksiin liittyvät riskit ja mahdollisuudet" välisiä yhteyksiä.

Laajennettujen raportointivaatimusten ja toimitusketjua koskevan lain (suunnitellun) käyttöönoton myötä, jolla on huomattava vaikutus organisaation ja sen toimittajien väliseen sisäiseen suhteeseen, tapahtuu muutoksia "ulkoisissa asioissa" ja "kontekstissa", jossa yritys toimii (ks. ISO 9001, luku 4.1). Yhtä lailla vaikuttavat asianomaisten osapuolten vaatimukset ja odotukset (ks. ISO 9001, kts. 4.2), joista tulee "merkityksellisiä" ja siten pakollisia/sitovia jo pelkästään siksi, että oikeudelliset ja lainsäädännölliset vaatimukset on muotoiltu raportointivelvoitteiden ja toimitusketjulain myötä.

Laatu- ja ympäristöpolitiikan muotoilu

Suoria, johdettavissa olevia viittauksia syntyy myös yrityksen politiikkaa määriteltäessä. Esimerkiksi laatu- ja/tai ympäristöpolitiikan on sisällettävä "sitoumus täyttää sovellettavat vaatimukset" (ISO 9001, luku 5.2.1c). Eurooppalainen direktiivi tai laki on epäilemättä tällainen sovellettava vaatimus. Lisäksi johtamisjärjestelmästandardeissa edellytetään, että "politiikka (organisaation) on asianmukainen (...) asiayhteyden kannalta".

Näin ollen kun asiayhteys muuttuu ja kuluttajien, rahoituslaitosten ja lainsäätäjien odotukset suoraan tai epäsuorasti muuttavat organisaation strategiaa, tuotteita, palveluja, prosesseja ja toimitusketjuja koskevia vaatimuksia, tämä voi - ja sen on - heijastua muuttuneessa, mukautetussa yrityspolitiikassa.

Aiheen "Riskit ja mahdollisuudet" (ISO 9001, luku 6.1.1.1) osalta tulee esiin kolme näkökohtaa ja kysymystä, joita yritysten pitäisi pystyä analysoimaan ja joihin niiden pitäisi pystyä vastaamaan itse:

  • Mitä ei-toivottuja vaikutuksia yritykselle olisi, jos se noudattaisi mahdollista raportointivelvoitetta vain puutteellisesti tai jos toimitusketjuissa ei pystyttäisi osoittamaan, että ihmisoikeuksia noudatetaan ja/tai ympäristövahinkoja vältetään asianmukaisesti?
  • Millaisia mahdollisuuksia ja mahdollisuuksia yrityksen johdonmukainen sitoutuminen ja aktiivinen asemointi yritysten yhteiskuntavastuun osalta tarjoaisi esimerkiksi imagon, tuotemerkin asemoinnin, markkinaosuuksien, uusien kohderyhmien kehittämisen, myynnin ja tuloksen kannalta?
  • Ottaako yritys huomioon vaatimukset, jotka voivat johtua yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta direktiivistä ja toimitusketjusta annetusta laista, osana toimittajahallintaa ja hankintaprosesseja? Entä mitä tietoja, mukaan lukien sopimukset, annetaan "ulkoisille toimittajille" (ISO 9001, luku 8.4.3)?

Tämän vuoksi on lähes välttämätöntä sisällyttää nämä aiheet sisäisiin ja ulkoisiin auditointeihin mahdollisimman nopeasti ja tehdä saaduista tuloksista johtuen mukautuksia asianomaisiin yritysprosesseihin.

Kirjoittajat

Michael Wiedmann on compliance-lakimies Norton Rose Fulbrightin Frankfurtin toimistossa. Hän on mukana myös Saksan Compliance-instituutin (DICO) CSR/ihmisoikeustyöryhmän toisena puheenjohtajana. Frank Graichen johti DQS GmbH:n Auditor Management & Competence -osastoa, on ISO 9001 -auditoija ja luennoi auditointiasioista Saksan laatuyhdistyksessä (DGQ) Frankfurtissa.

Onko sinulla kysyttävää?

Odotamme innolla keskustelua kanssasi!

Lähteet

1 Global Compactin kymmenen periaatetta: https://www.globalcompact.de/ de/ueber-uns/deutsches-netzwerk.php.
2 Ihmisoikeusneuvostoa koskevat tiedot: https://www.ohchr.org/EN/HRBodies/HRC/Pages/Home.aspx.
3 Liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet: https://www.globalcompact.de. Lyhytlinkki suoraan PDF-tiedostoon: https://bit.ly/3ko346H
4 California Transparency in Supply Chains Act of 2010: https://oag.ca.gov.
5 Modern Slavery Act 2015: http://www.legislation.gov.uk.
6 YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia käsittelevä työryhmä
7 EU:n komissio, EU:n yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva strategia 2011-2014, s. 1, https://www.europarl.europa.eu. Lyhytlinkki suoraan PDF-tiedostoon: https://bit.ly/2FJVi86
8 Saksan kansallinen toimintasuunnitelma: https://www.csr-in-deutschland.de/DE/Wirtschaft-Menschenrechte/wirtschaft-menschenrechte.html
9 Ihmisoikeusvaltuutetun luettelo: https://www.ohchr.org/EN/Issues/Business/Pages/NationalActionPlans.aspx.
10 LOI n° 2017-399 du 27 mars 2017 relative au devoir de vigilance des sociétés mères et des entreprises donneuses d'ordre: https://www.legifrance.gouv.fr.
11 Wet van 24 oktober 2019 houdende de invoering van an zorgplicht ter voorkoming van de levering van goederen en diensten die met behulp van kinderarbeid tot stand zijn gekomen (Wet zorgplicht kinderarbeid): https://zoek.officielebekendmakingen.nl.
12 Direktiivi 2014/95/EU: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/DE/TXT/PDF/?uri=CELEX:32014L0095&from=EN
13 Euroopan parlamentin vastuullista yritystoimintaa käsittelevä työryhmä, webinaari 29.4.2020.
14 Eurooppalainen Green Deal: https: //ec.europa.eu/info/
15 EU:n kuuleminen kestävästä rahoituksesta (kysely kesti 15.07.2020 asti): https://ec.europa.eu/info/consultations/finance-2020-sustainable-finance-strategy_en.
16 Lisätietoja "taksonomiasta" ja kestävän rahoituksen teknisen työryhmän tuloksista: https://ec.europa.eu/info/publications/sustainable-finance-technicalexpert-group_de.
17 Saksan liittohallituksen kestävän rahoituksen neuvottelukunnan suositus, väliraportti - Kestävän rahoituksen merkitys suuressa muutoksessa 5.3.2020: https://sustainable-finance-beirat.de/en/publications/.

Huomautus

Yllä oleva artikkeli ilmestyi ensimmäisen kerran saksalaisen ammattilehden "QZ Qualität und Zuverlässigkeit" numerossa 09/2020. Se julkaistaan tässä julkaisussa kustantajan ystävällisellä luvalla.

Kirjoittaja
Michael Wiedmann

From June 2017 to December 2020, Michael Wiedmann was a compliance lawyer in the Frankfurt office of Norton Rose Fulbright. Prior to that, he held a wide variety of management positions at METRO Group for two decades; including Chief Compliance Officer, Senior Vice President Public Affairs, Head of Corporate Development/ General Manager, General Counsel and Company Secretary. He has extensive experience in compliance, governance and corporate matters, which he brings to bear in advising his clients, particularly in the development and design of compliance management systems. In addition to his involvement with the German Institute for Compliance e.V. (DICO) as co-chairman of the CSR/Human Rights working group, Michael Wiedmann regularly publishes on the topics of human rights and whistleblowing. Furthermore, he is a member of the executive committee of the German Wettbewerbszentrale in Bad Homburg, which combats unfair commercial practices.

Loading...