Vaikka elintarvikkeiden puolustamista on vaadittu jo jonkin aikaa eri standardeissa, kuten IFS Foodissa tai BRC:ssä, lähestymistapaan ja täytäntöönpanoon liittyy edelleen epäselvyyksiä. Myös elintarvikepetokset aiheuttavat todennäköisesti haasteita monille laatupäälliköille. Tohtori Georg Sulzer, DQS-auditoija ja elintarvikkeiden puolustuksen ja elintarvikepetosten asiantuntija, paljastaa, mikä on tärkeää käytännön toteutuksen kannalta.

Tohtori Sulzer, GFSI-tasolla elintarvikepetoksia ja elintarvikkeiden aitoutta koskevista vaatimuksista keskustellaan juuri nyt kiivaasti. Mitä seurauksia tällä voi olla GFSI:n tunnustamiin standardeihin?

Dr. Sulzer: Elintarvikeväärennöksiä koskeva aihe ei valitettavasti ole uusi.

Viime vuosien ruokaskandaalit ovat tuoneet elintarvikkeiden aitoutta koskevan kysymyksen etualalle ja kuluttajien tietoisuuteen. Elintarvikkeiden väärentämisen tai petosten tunnistaminen tai elintarvikkeiden aitouden varmistaminen on siksi erityisen tärkeää. Valmistajiin ja niiden tavarantoimittajiin kohdistuvan kasvaneen taloudellisen paineen vuoksi paine ja tarvittaessa motivaatio manipulointeihin ja väärennöksiin raaka-aineiden ja tuotteiden alalla luonnollisesti myös kasvaa. Termit "EMA" (Economically motivated adulteration) tai elintarvikepetos (Food Fraud) kuvaavat tiivistetysti tätä ilmiötä.

Täydellinen jäljitettävyys ja elintarvikkeiden aitouden todentaminen ovat avainasemassa tällaisten manipulaatioiden ja väärennösten havaitsemisessa ja ehkäisemisessä. Nykyisten tätä aihetta koskevien kansainvälisten standardien (ISO 12931:2012) lisäksi on jo nyt nähtävissä, että GFSI:n tunnustamissa standardeissa tullaan tulevaisuudessa vaatimaan vaatimuksia väärennösten estämiseen ja raaka-aineiden, elintarvikkeiden ja niiden pakkausten aitouden varmistamiseen käytettävistä menettelyistä, jotta tätä kasvavaa suuntausta voidaan torjua oikeilla välineillä.

Aitous on tärkeässä asemassa BRC Food Standardin uudessa versiossa. Mikä muuttuu erityisesti sertifioitujen laitosten kannalta?

Dr. Sulzer: Uusi standardiversio edellyttää erityisesti järjestelmää, jolla minimoidaan väärennettyjen raaka-aineiden osto. Lisäksi on varmistettava, että kaikki tuotteen kuvaukset ja väittämät ovat lainmukaisia, oikeita ja todennettuja. Tämä tarkoittaa, että tulevaisuudessa ei enää riitä, että uskoo kaikkia ilmoituksia ja väitteitä, vaan niiden paikkansapitävyys on aina voitava todentaa ja todistaa.

Tämä edellyttää sekä ostajalta että tavarantoimittajalta entistä suurempia ponnisteluja tarvittavan todistusaineiston toimittamiseksi ja hallitsemiseksi. Pelkkä ominaisuuksien merkitseminen ilman lisätodisteita tai -näyttöä niiden aitoudesta ja oikeellisuudesta ei enää riitä. Se, missä määrin tämä voidaan ja on käytännön syistä osoitettava analyyttisesti, jää nähtäväksi uusien vaatimusten soveltamisen yhteydessä.

Elintarvikkeiden suojausvaatimukset ovat olleet pakollisia viimeistään IFS Food Standardin version 6 julkaisemisesta lähtien. Kuinka kypsiksi elintarvikkeiden suojausjärjestelmät ovat kehittyneet esimerkiksi Saksassa tällä välin?

Tohtori Sulzer: Kaikissa sertifioiduissa standardeissa on luonnollisesti elintarvikkeiden suojausjärjestelmät, koska asiaankuuluvissa standardeissa (IFS, BRC, FSSC 22000) on vastaavat vaatimukset ja alun perin myönnetyt karenssiajat elintarvikkeiden suojausvaatimuksille ovat päättyneet.

Käytetyissä menetelmissä ja käyttöön otettujen elintarvikkeiden suojausjärjestelmien syvyydessä ja mielekkyydessä on kuitenkin hyvin suuria eroja. Vaihteluväli ulottuu erittäin hyvin jäsennellyistä, kehittyneistä ja tehokkaista järjestelmistä järjestelmiin, jotka eivät osoita, että elintarviketurvallisuutta ymmärrettäisiin oikein, että menettelyjä ei sovellettaisi oikein, ja ennen kaikkea, että huolenaiheita ei otettaisi täysin ja kattavasti huomioon. Valitettavasti monilla yrityksillä on edelleen vaikeuksia ymmärtää ja toteuttaa elintarvikepuolustusta, mutta myös tarkastajilla on vaikeuksia.

Järjestelmien suunnittelussa sekä menetelmien valinnassa, systematiikassa, haavoittuvuuden arvioinnissa ja erityisesti elintarvikkeiden puolustustoimenpiteiden kattavuudessa ja täytäntöönpanossa on vielä paljon parantamisen varaa.

Uhka-analyysi on kaikkien elintarvikepuolustusjärjestelmien ydin. Mitä välineitä suosittelet yritysten käyttävän uhka-analyysin tekemiseen jäsennellysti ja järjestelmällisesti?

Tohtori Sulzer: Vaarojen analysointiin on olemassa useita erilaisia menettelyjä ja lähestymistapoja. Kaikilla näillä menettelyillä on hyvät ja huonot puolensa, ja ne voivat olla enemmän tai vähemmän sopivia yhdelle tai toiselle yritykselle. Periaatteessa lähes mitä tahansa riskianalyysimenettelyä ja riskinarviointiprosessia voidaan käyttää. Yhdysvaltain viranomaisten alun perin kehittämä CARVER+Shock-menettely on osoittautunut epäkäytännölliseksi. Tämän todistaa vaikuttavasti se, että Yhdysvaltojen viranomaiset ovat hyväksyneet ns. Food Defense Plan Builder -ohjelma (FDPB) käytännöllisemmäksi välineeksi ja asettaneet sen yleisön saataville.

TACCP-menettelyn soveltaminen epäonnistuu yleensä sen läheisyyden vuoksi HACCP-käsitteeseen ja siksi usein riittämättömän rajauksen vuoksi hygieniaan ja elintarvikepuolustukseen liittyviin kysymyksiin. FMEA:n avulla voidaan saavuttaa hyviä tuloksia vain, jos sitä soveltavat työntekijät, jotka hallitsevat välineen hyvin ja joilla on hyvä kuva kokonaisvaltaisesta järjestelmästä.

Yksinkertaiset kaaviomenettelyt, joissa käytetään valmiiksi jäsenneltyjä työvaiheita ja tarkistuslistoja, ovat osoittautuneet erittäin hyödyllisiksi ja helppokäyttöisiksi. Tässä voidaan käyttää pohjana Saksan liittovaltion riskinarviointiin erikoistuneen lait oksen (BFR) julkaisemia tarkistuslistoja tai FDA:n tarkistuslistoja ja ohjeasiakirjoja.

Käytetystä menetelmästä riippumatta elintarvikkeiden suojajärjestelmän onnistumisen kannalta on joka tapauksessa ratkaisevan tärkeää, että järjestelmä on hyvin jäsennelty ja täydellinen. Kulunvalvontajärjestelmä tai lukitusjärjestelmä voi olla tärkeä osa elintarvikkeiden suojausjärjestelmää, mutta se ei tee järjestelmästä täydellistä.

Tohtori Sulzer, kiitos haastattelusta.

Tohtori Georg Sulzer on DQS-auditoija ja elintarvikealan johtamisjärjestelmien (laatu, elintarviketurvallisuus, ympäristö, työterveys ja -turvallisuus, energianhallinta) suunnittelutoimiston omistaja. Hänen päätoimialaansa ovat konsultointi, koulutus, koulutus ja auditointi sekä ö.b.u.v.-asiantuntijoiden asiantuntijatoiminta. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa elintarvikkeiden puolustuksesta ja toimii asiantuntijana EU:n komissiolle valmistellessaan ympäristöopasta elintarviketeollisuudelle.

Kirjoittaja
Dr. Thijs Willaert

Dr. Thijs Willaert je globalni direktor službi za održivost. U ovoj ulozi, on je odgovoran za ceo portfolio ESG usluga DQS-a.

Oblasti njegovog interesovanja uključuju održivost procesa nabavke, proveru ljudskih prava i ESG audite.

Loading...